Miksi minimalismi?

Hiljattain yhä useampi tuttava on kyseenalaistanut minimalistisen elämäntapani.

Hyvä ystäväni kaipasi vanhaa minua takaisin, kun juttelin vaatekomeroni karsimisesta. Hän toivoi, että tämä on vain ohimenevä vaihe. Minä taas en kaipaa sitä jatkuvasti kirppiksiä kiertelevää, turhia vaatteita ja laukkuja ostelevaa itseäni. Lisäksi jotkut ovat olleet huolissaan, että minimalismi olisi sittenkin vain uusi tapa toteuttaa sisäistä perfektionistiani.

Olen jo vähän kyllästynyt selittelemään itseäni. Olen joutunut tekemään sitä niin paljon elämässäni. Vain, koska kieltäydyn seuraamasta sokeasti valtavirtaa. Yllättävän monen on vaikea sulattaa kasvissyöntiä, ekologista elämäntapaa ja nyt tavaroiden tietoista vähentämistä. Ehkä he kokevat minun valintojeni syyllistävän heitä, en tiedä.

En valinnut minimalismia voidakseni pröystäillä sillä, kuinka vähän tavaraa minulla on. En siksi, että minulla olisi edelleen pakonomainen tarve asettaa itselleni jatkuvasti tavoitteita. En myöskään siksi, että uskoisin sen olevan ainoa oikea tie aitoon onneen, kuin uskonto. Valitsin minimalismin pääasiassa käytännön syistä ja siksi, että se sopii aatemaailmaani. Tässä tärkeimmät perusteluni:

  • Nopea siivous. On niin paljon helpompi siivota, kun ei ole roinaa lojumassa ympäriinsä. Olen aika laiska siivoamaan, ja kämppäni olisi suurimman osan ajasta kuin pommin jäljiltä, jos tavaraa olisi enemmän. On ihanaa, että voin päästää vieraita käymään olemattomalla varoitusajalla: kodissani on aina kohtalaisen siistiä.
  • Vaivaton muutto. Seuraavien kymmenen vuoden aikana vaihdan asuntoa todennäköisesti useammin kuin missään muussa elämäni vaiheessa. Ei ole mitään järkeä raahata mukana turhaa roinaa, jota ei seuraavassakaan kämpässä käytä.
  • Ekologisuus. Mitä vähemmän tavaraa ostetaan, sitä vähemmän sitä tarvitsee tuottaa, kuljettaa ja hävittää. Ostelen esineitä vain harvoin, ja silloinkin suosin kierrätettyä. Minimalismi on minulle passiivista vastarintaa markkinakoneistoa vastaan.
  • Taloudellisuus. Luonnollisesti mitä vähemmän ostoksia tekee, sitä vähemmän myös rahaa kuluu. Asuminenkin on halvempaa: kun tavarat eivät tarvitse ylimääräisiä neliöitä asuintilakseen, pitkä penni säästyy.
  • Aika. Kun en tuhlaa aikaani kaupoissa kiertelyyn enkä koriste-esineiden pyyhkimiseen pölyistä, voin käyttää sen jotenkin rakentavammin. Tai ainakin hauskemmin.
  • Parempi olo. Tavarapaljous ahdistaa minua. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, jos hyllyt ja kaapit pursuilevat kaikenlaista kamaa. Pystyn hengittämään syvempään ja ajattelemaan selkeämmin, kun pinnat eivät rönsyile roinaa. Maailma on niin täynnä ärsykkeitä, etten kaipaa ylimääräisiä kotiini.

Olen aina ollut vähän normeja vastaan puskevaa sorttia. Tahdon erottua massasta ja elää elämääni niin kuin minulle sopii enkä niin kuin mukamas kuuluu. Tahdon tiedostaa, mikä maailmassa on pielessä ja tehdä arjessani valintoja epäkohtia muuttaakseni. Minimalismi sopii näihin tarkoituksiin mainiosti.

Miksi sinä valitset minimalismin? Miksi et?

Mainokset

11 thoughts on “Miksi minimalismi?

  1. Aikalailla olisi voinut kirjoituksesi olla suoraan omalta näppikseltäni.
    Itse en tosin ole (toivottavasti ainakaan) muuttamassa seuraavaan 10 vuoteen mihinkään, koska vasta pari vuotta sitten ostimme oman talon, mutta minulle se on juurikin hyvä syy vähentää nykyistä tavarakuormaa ja olla hankkimatta järjettömästi lisää. Se, että meillä on nyt paljon tilaa ei tarkoita sitä, että se kaikki tila pitäisi saada täytetyksi ääriään myöten.

    • Hyvä asenne! Moni kammoaa tyhjää tilaa ja haluaa (tietoisesti tai alitajuisesti) täyttää sen tavaralla. Sitten ihmetellään, jos tulee vaikka perheenlisäystä, kun ei mahdutakaan niihin aikaisemmin ruhtinaallisilta tuntuneisiin neliöihin.

      • Ihan totta! Tyhjäntilan kammo on useilla ihmisillä, mutta usein ne ova kuitenkin juuri niitä samoja ihmisiä, jotka ihailevat sisustuslehtien avaria koteja. 😉

        Itse, vaikka minimalistisempaan suuntaan koko ajan enemmän uppoudunkin, en pidä sisustuslehtien avarista kodeista. Syy ei tosin ole tavaran puute, vaan värien ja elämän puute. Ne eivät näytä kodeilta, vaan stailatuilta kulissiasunnoilta, joita ne saattavat hyvin ollakin.

        • Minäkään en tykkää kolkoista sisustuskuvien kodeista. Jos on hirveästi avaraa tilaa, alan miettiä, eivätkö ne ihmiset mahtuisi vähän pienempäänkin tilaan. Olen todennut, että minulla ainakin on ylimääräisiä neliöitä, vaikken missään valtavassa asunnossa asukaan. Mielestäni asuntoni on tyhjästä tilasta huolimatta kodikas juuri reippaasti käytettyjen värien ja huonekasvien ansiosta.

  2. Tuohon epäilyyn ja arvosteluun saa varautua aina, kun ei mene lauman mukana. Kyseessä voi olla vaikka uravalinta, omistusasunnon ostamatta jättäminen, vapaaehtoinen lapsettomuus tai mikä tahansa asia, mistä moni ajattelee juurikin niin että sehän kuuluu asiaan. Mikään argumentti ei ole tarpeeksi hyvä, jos vastapuoli ei suostu edes kuuntelemaan. On turha selittää, miten velaton elämä tuntuu hyvältä (koska velaton ihminenhän on lyhytnäköinen ja heittää rahansa hukkaan kun ne pitäisi investoida) tai miksi kaman karsiminen tuottaa ennenkokematonta iloa. Itse en oikein edes jaksa enää antautua väittelyyn, totean vain että tämä on minun elämäni ja elän sitä nyt näin.

    Vaikeinta on varmasti silloin jos/kun puoliso ei ymmärrä tai jaa ajatuksia esim. minimalismista. Ihmiset kuitenkin muuttuvat vuosien saatossa, ja siihen sitten kanssaihmiset sopeutuvat tai sitten eivät.

    • Ihmiset menevät kauhean helposti puolustuskannalle ja kokevat nätistikin ilmaistut perusteet syytöksinä itseään kohtaan. Yllättävän moni ei oikeasti toivokaan ”miksi?”-kysymykseensä kattavaa vastausta. 😀

      Minulle on aivan sama, mitä vieraat ihmiset ajattelevat elämäntavoistani. Juuri läheisten negatiivinen suhtautuminen satuttaa eniten. Ei minua haittaa, jos he eivät ole valmiita ryhtymään minimalisteiksi. Jos he eivät hyväksy sitä, että minä olen, ja yrittävät ”käännyttää” minua takaisin materialismiin, se haittaa.

  3. Miksi sinun tarvitsee perustella valintojasi? Miksi tarvitset hyväksyntää? Jokainen tekee omat valintansa oman kokemuspohjan ja jaksamisen perusteella. Muiden arvostelujen kuuntelu on joskus tarpeen, mutta omat päätökset on tehtävä itse.

    Omat jutut kiinnostavat vain itseä ja samalla tavalla ajattelevia. Vieras herättää aina kummastusta. Ehkä sinun pitää löytää ystäviesi kanssa uusi yhteinen sävel huolimatta valintojen eroista. Ihmiset tarvitsevat nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista ja uusi asia vie sinua eri suuntaan ja vanhojen kavereiden kanssa tarvitaan uutta tekemistä. Minkä tahansa aatteen omaksuminen on kuin uskonto, ei minimalismi ole poikkeus. Kaikki ismit ovat aina ristiriitaisia. Fanatismi on vaarallista.

    Minulla valintojen vähentäminen mahdollistaa hyvän ja toimivan elämän.

    • Hyväksyntää kaipaan enimmäkseen rakkailta ihmisiltä. Toivon, että he ymmärtävät, että tämä on minulle tärkeää, vaikkei se heille olisikaan. Perusteluja on mielestäni hyvä miettiä jo itseäänkin varten, mutta eritoten siksi, että jos joudunkin väittelyyn, en jää sanattomaksi! 🙂

      Hyvä pointti, että pitää vain keksiä uutta yhteistä. Kyseisen ystäväni kanssa nimittäin olemme aiemmin käyneet usein 2nd hand -liikkeissä, yhdessä ja erikseen, ja ihastelleet toistemme löytöjä.

  4. Melkein epäilen, että tuttaviesi kauhistelussa kyse on ikään liittyvästä seikasta. Minä kun olen tyhjentänyt tavaraa kodistani niin kaikki, poikkeuksetta kaikki, joille olen asiasta maininnut, ovat sanoneet jotain sellaista kuin ”niin pitäisi kyllä itsekin tuota rompetta on kertynyt niin kamalasti mistä sitä aina tuleekin olenkin miettinyt ihan samaa”. Tosin mihinkään minimalistiseen vähennysasteeseen en ole vielä pitkään aikaan tai luultavasti ikinä päätymässä (en esim. tule luopumaan pitsikokoelmastani, paitsi jos Kansallismuseo haluaa ottaa sen haltuunsa). Mutta kunhan tuttavasi saavat ensin haalittua hiukan omaisuutta, niin kohta hekin haluavat siitä eroon. Viimeistään minimialismi alkaa houkuttaa, kun lapsia tulee ja niitä helkkarin muovileluja tuntuu erittyvän kotiin lattian raoistakin…

    • Heh, kiitos lupaavista tulevaisuusnäkymistä! Roinavalitusta olen kuullut toisinaan myös omassa kaveripiirissäni, mutta jotenkin syy-seuraus -suhdetta ei aina tunnu löytyvän! Toisaalta ikätovereillani pakotie tavarasta löytyy usein helposti: kaikki lapsuuden ja nuoruuden aikana kerätyt kamat jätetään vanhempien nurkkiin. Omiin asuntoihin aletaan sitten kerätä uutta arsenaalia. 😀

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s