Ostopäätöksen vitkuttelua

En ole koskaan ollut suuri shoppailija, mutta nykyään teen hyvin harvoin heräteostoksia (tai oikeastaan ostoksia ylipäätään) muualla kuin ruokakaupassa tai jätskikioskilla. Olen ylpeä tästä taidosta, joka helpottaa taloudellista ja minimalistista elämääni. Toisinaan se kuitenkin myös vaikeuttaa sitä.

Tarvitsisin pyöräilykypärän. Olen kaivannut sitä kuukausitolkulla, siitä asti kun muutin pienestä kaupungista isompaan ja vilkasliikenteisempään.Vieläkään en ole saanut tehtyä ostopäätöstä. Muutaman kerran olen käynyt urheiluliikkeessä sovittamassa kypäriä, mutta joka kerta olen kävellyt tyhjin käsin ulos.

Vaihtoehtoja on luonnollisesti paljon, mutta yksikään niistä ei ole iskenyt täydelliseti. Uuden kypäräni pitäisi olla nätti (tai ainakin niin nätti kuin kyseinen asuste voi edes olla) ja kivan värinen. Sen pitäisi sopia kaikkiin vaatteisiini ja miellyttää vielä monen vuoden jälkeen. Eihän tällaista ostosta voi hätiköiden tehdä!

Kypäränetsintäprosessini aikana olen pyöräillyt hurjia kaupunkireittejä ja ollut parissa läheltä piti -tilanteessakin. Vitkastelu kuukausitolkulla oman henkensä uhalla on jo naurettavaa. Kumpi onkaan tärkeämpää: se, että löydän kaikki toiveeni täyttävän kypärän vai se, että arvokas päänuppini ei halkea, jos joudun onnettomuuteen?

Nyt olisi korkea aika ylittää omituinen ostoesteeni ja valita liikoja miettimättä sellainen kypärä, joka tällä hetkellä vaikuttaa tarpeeksi hyvältä. Entä sitten, jos se ei mätsää huiviini? Ei kukaan ehdi sitä tarkastella, kun viiletän hurjaa vauhtia ohi. Ja jos ehtiikin, ketään tuskin hirveästi kiinnostaa.

Kumpi on sinulle vaikeampaa, ostamatta jättäminen vai ostaminen?

Mainokset

6 thoughts on “Ostopäätöksen vitkuttelua

  1. Minulle vielä toistaiseksi ostamatta jättäminen on vaikeaa, mutta parempaan suuntaan tässä mennään.

    Munusta taas olisi ehkä hieman huvittavaakin, jos joku pyöräilijä kulkisi ohi asuunsa mätsäävä kypärä päässä. Kypärän kun ei tarvitse kuulua asuun, vaan se on ns. ylimääräinen osa, pakollinen paha. 🙂

    • Molemmat tavat vaativat harjoittelua! 🙂

      Kieltämättä mietin tätä kypäräasiaa ihan liikaa, itseäkin alkaa naurattaa 😀 Toisaalta kun nyt kerran voi valita laajoista valikoimista, mieleisen valkkaaminen tuntuu tärkeältä. Jos kypärä nimittäin osoittautuisikin inhaksi, se saattaisi jäädä hyllylle käyttämättömäksi.

  2. Kyllä ostaminen on nykyään vaikeaa! Kun tarkastelee kaikkia hankintoja kriittisesti, ei mikään tunnukaan kovin tarpeelliselta. Minulla ei ole tällä hetkellä yksiäkään ehjiä housuja. Farkut ovat kuluneet puhki sisäreidestä, kangashousujen polvessa on pieni reikä ja caprini ovat totaalisen kulahtaneet… Ratkaisu: Ostan farkkupaikan farkkuihin, sillä reikä ei ole vielä kovin suuri. Olen taitellut kangashousujen lahkeet polvimittaisiksi, joten reikä ei näy ja sain siistit kesähousut. Capreja käytän toistaiseksi vain kotioloissa, ehkä kulahtaneen värin saisi raikastettua pesukoneessa värjäämällä… Kunhan en vain joudu vaatekauppaan! 🙂

    • Täällä toinen vaatekauppojen välttelijä! Sovittaminen on vaivalloista ja omat vaatteet tuntuvat aina kivemmilta kuin kaupan tarjoamat uutuudet. Vaatteiden korjailu ja uudistaminen on mitä fiksuin tapa, ja sitä saisi harrastaa enemmänkin. Eihän vaate pilalla ole, jos sauma vähän purkautuu tai helmaan tulee pieni reikä 🙂

  3. Minä en tykkää shoppailusta. Lienee lapsuuden peruja: asuin maaseudulla, ja kaupungissa käytiin shoppailemassa pari, kolme kertaa vuodessa ja aina oli _pakko_ löytää jotain päällepantavaa vaikkei mikään olisi tuntunut omalta. Nykyään asun kaupungissa, mutta edelleen käyn samaan tyyliin vaatekaupassa vain kun on pakko. Se on turhauttavaa, sillä en melkein koskaan löydä mitään ja silloin tuntee hukanneensa taas kallisarvoista aikaa elämästään.

    Minimalismi (ainakin vaatteiden suhteen) on itselle siis helppoa. Vaatekaappini on tosi tyhjä ja käytän ihan kaikkea mitä siellä on. Tuottaa kyllä ajoittain myös stressiä, koska sitten jos ja kun ne ainokaiset farkut/kengät/takki hajoaa korjaamattomasti niin uudet pitäisi ostaa kiireellä. Onneksi jotain varavaihtoehtoja aina on.

    • On kyllä pieni maailmanloppu, jos lempifarkut tai parhaat kengät tulevat tiensä päähän. Uusia yhtä hyviä on hirveän vaikea löytää, ja kiire ei auta järkevien ja kestävien ostopäätösten tekemistä lainkaan. Aikansa tuhlaamisen tunne on tuttu minullekin, tuntuu, että kaupat eivät koskaan tarjoa juuri sitä, mitä minä kaipaisin. Kummasti vaikuttaa kuitenkin muille ihmisille kelpaavan 😀

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s