Anna hyvän kiertää

Ainakin minun vanhemmillani, ja varmasti monella muullakin kyseisen sukupolven edustajalla, on tapana säilöä kaikki mahdollinen tavara. Hyllyt, kaapit, vintit ja kellarit ovat täynnä ylimääräistä, enemmän tai vähemmän käyttökelpoista ja arvokasta tavaraa, josta ei raaskita luopua. Tavaraa pantataan usein ”tuleville sukupolville”, mikä on tietenkin ajatuksena kaunis mutta nykyaikana toimimaton tapa.

Ennen vanhaan materiaa oli vähän. Kaikki, mitä saatiin, käytettiin loppuun ja vielä uusiokäytettiin. Kestävät tavarat periytyivät isovanhemmalta vanhemmalle, lapselle ja lapsenlapselle – niistä oli iloa vuosikymmeniä. Nykyään sen sijaan tehtaiden liukuhihnat lonksuttavat taukoamatta, eikä materiaalista pulaa ainakaan länsimaissa ole. Uuden ostamisesta ja sisustuksen/ vaatekaapin/ elektroniikan säännöllisestä päivittämisestä on tullut normi. Vanhat ruokapöydät, juhlamekot ja televisiot jemmataan varastoon, jonne ne jäävät pölyttymään ja hometta keräämään.

Jotta käyttökelpoisista, toistaiseksi hyväkuntoisista tavaroista saataisiin mahdollisimman suuri hyöty irti, kannattaa ne varastoimisen sijaan laittaa saman tien kiertoon, kun ne eivät ole enää alkuperäisessä kodissaan tarpeellisia. Säilöminenkin nimittäin kuluttaa esinettä. On paljon järkevämpää – niin ekologisesti kuin taloudellisestikin – antaa esineen kohdata elinkaarensa pää tarkoituksenmukaisessa käytössä kuin erilaisten tuholaisten hävittämänä.

Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi lastentarvikkeisiin liittyy valtavasti muistoja, ja ne tekisi mieli laittaa pahvilaatikkoon lapsenlapsia (tai ihan vain nostalgiamatkailua) varten. Muoti ja niin lasten kuin vanhempienkin mieltymykset kuitenkin muuttuvat nykyaikana nopeasti: on todennäköistä, että tämän hetken söpöimmät vaatteet ja kivoimmat lelut eivät olekaan ajankohtaisia enää parinkymmenen vuoden kuluttua. Joku pikkuinen sen sijaan voi kaivata niitä juuri nyt. Kiertoon siis!

Ei kuitenkaan riitä, että hyvä tavara laitetaan kiertämään. Se on myös osattava ottaa vastaan. Esimerkiksi monet nuoret käyvät halvoissa ketjuliikkeissä ostamassa puoli-ilmaista huonolaatuista lastulevy- ja muovikamaa ensimmäiseen asuntoonsa. Nämä esineet eivät pysy pitkään siistikuntoisina, ja pian ne joutavatkin roskalavalle. Samalla hinnalla tai jopa halvemmalla saisi kirpputorilta tai mummolan vintiltä oikeasti laadukkaita, kestäviä huonekaluja ja tarvikkeita, joita ei tarvitsisi ihan heti uusia.

Tarvitaan siis asennemuutos molemmissa päissä: meidän pitäisi oppia paitsi luopumaan ja antamaan eteenpäin, myös hyväksymään käytettyjä esineitä elämiimme. Kaiken ei tarvitse aina olla uutta, ja maapallon resurssien tullessa vastaan huomaamme, että kaikki ei edes voi olla jatkuvasti uutta.

Mainokset

2 thoughts on “Anna hyvän kiertää

  1. En ole täysin eri mieltä, mutta … olen saanut vanhempien ja isovanhempien jemmaamista lastenvaatteista ja leluista niin paljon iloa ja hyötyäkin, että julistan kyllä lastenkamojen ullakoimisen ihan järkeväksi. Kai niitä seiskariretro- ja 50-luvun-vintage-lastentavaroita olisi saanut kovasti hakemalla ja kunnon rahat investoimalla kirppareilta tai erikoisliikkeistä, mutta oli sentään kovasti mukavaa että ne sai ilmaiseksi ja mukana vielä muistot edellisistä sukupolvista. Ja entäs sitten eteisessäni oleva isoisovanhempien sohva, joka on aina välillä viettänyt pari vuosikymmentä jonkun vintillä, ja sitten taas käyttöön.
    Itse asiassa, kun oikein mietin, ei ullakoimisessa ole itsessään mitään vikaa. Ongelma syntyy vain siitä, että ostetaan liikaa tavaraa liian usein, jolloin säilyttäminen käy ongelmalliseksi. Loput kaksi kappaletta allekirjoitan aivan epäröimättä!

    • Kiitos näkökulmasta!

      Minusta on mahtavaa, että sinun kohdallasi kysytä ja tarjonta kohtasivat. Usein näin ei kuitenkaan käy: vaikka varastoissa olisi mitä ihania aarteita, ne eivät välttämättä kelpaa nuorelle sukupolvelle, niitä ei arvosteta ja ostetaan mieluummin uutta.

      Säilöminen sinänsä ei ole ongelma, kuten totesit, vaan nimenomaan se, että liian usein tavarat jäävät sinne säilöön eivätkä kohtaa uutta omistajaansa. Retro- ja vintage-esineet ovat kieltämättä niin laadukkaita, että niitä ainakin joissain tilanteissa kannattaakin säilyttää, jos vain on tilaa ja tiedossa, että ne jossain vaiheessa menevät eteenpäin. 2000-luvulla tuotettu kama kuitenkin on usein niin huonolaatuista ja persoonatonta, ettei sitä mielestäni kannata varastoida.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s