Tavaran arvo

Olen taas pitkästä aikaa saanut vähän kamaa myytyä. Ikuisuusprojekti entisen huoneeni tyhjennys on edennyt jälleen pikkuisen, kun olen saanut ujutettua joitakin vanhoja kirjojani uusille omistajille.

Lapsuudenkodin kirjahyllyäni raivatessani iski yllättäen kuuluisa luopumisen tuska ja takertumisen tarve, joista luulin päässeeni irti. Kirjat, joita olen nuorempana kerännyt, ostanut ja saanut lahjaksi, herättivätkin vaikka mitä muistoja ja kiitollisuudenvelan tunteita. Eihän niitä voi puoli-ilmaiseksi antaa pois! Mietin koko ajan, miten paljon niistä oli alunperin maksettu, miten paljon rahaa menetän ja miten paljon tietyt ihmiset saattaisivat loukkaantua, jos tietäisivät puuhistani.

Aloin taas ymmärtää ihmisiä, jotka yrittävät myydä roinaansa eteenpäin ihan hulluilla hinnoilla kiinnittäen huomiota vain esineen merkitykseen itselleen eikä niinkään sen arvoon toisten silmissä. Ei ole helppoa luopua turhastakaan tavarasta, jos se symboloi läheisiä ystävyyssuhteita, menetettyjä rakkaita, onnen hetkiä lapsuudessa tai suuria tulevaisuuden unelmia. Muistoille ja muille tunneasioille on mahdotonta asettaa hintalappua.

Tunnearvokkaidenkin esineiden hinnat pitää kuitenkin laskea alas, jos haluaa niiden menevän kaupaksi. Oman arvioni mukaan nimittäin tavaran arvo, riippuen sen tyypistä ja laadusta, putoaa suunnilleen puoleen heti, kun se astuu ulos kaupasta. Jos uudelleenmyytävä esine on vähänkään kulunut ja nuhjaantunut, tippuu sen arvo yhä vain. Selvästi rähjääntyneestä kamasta kukaan tuskin haluaa maksaa senttiäkään. Jo käytetty, kestävä tuote sen sijaan pitää arvonsa aika lailla vakiona, jos esineen kunto ei huonone merkittävästi.Esimerkiksi käytettynä ostamani lukiokirjat menivät edelleen kaupaksi samoilla hinnoilla, joilla olin ne itse ostanut.

Ei oikeastaan ole mitään järkeä miettiä, minkä hintainen esine olisi uutena. Tavarasta luopuessa tarkoitus ei ole tienata tai saada kerran menetettyjä rahoja takaisin vaan nimenomaan keventää ylimääräistä tavarataakkaansa. On katsottava kylmästi ohi tunnesiteiden ja mietittävä, mitä itse olisi valmis maksamaan vastaavasta esineestä vastaavassa kunnossa. On iskostettava tajuntaansa, että tunteet ja muistot säilyvät pään sisällä, vaikka tavarat näkökentästä tai varastosta katoaisivatkin. Sitä paitsi tieto siitä, että minulle tarpeeton on toiselle iloksi ja hyödyksi, tuo jo itsessään hyvän mielen.

Mainokset

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s