Käteisrahan kauneus

Nykyään on hirvittävän helppo käyttää rahaa, vaikka sitä ei edes olisi. Kun vähän vinguttaa muoviläpyskää maksupäätteessä, niin ostos on oma. Tiliote, tai ikävämmässä tapauksessa luottokorttilasku, muistuttaa ostoksesta vasta ensi kuussa.

Itse käytän kassalla lähes yksinomaan käteistä. Pidän siitä, että näen konkreettisesti tuhlaamani rahasumman, eikä tilini voi mennä miinukselle. Jos lompakostani löytyy vain muovia, en muista edes kiinnittää huomiota loppusummaan keskittyessäni pin-koodin näppäilyyn. Ihmettelen, mahtaako kuitista kieltäytyvillä korttiasiakkailla olla hajuakaan rahavirrasta, jota he kaupoille vierittävät. Minulla ainakin rahantaju katoaa sirulla säätäessä kokonaan, ja tuhlailen paljon todennäköisemmin kuin käteisellä.

Taloustieteilijätuttuni valisti minua (ja maallikkona ymmärsin selityksen seuraavasti), että käteisen käytöstä pitäisi pikku hiljaa pyrkiä lopullisesti eroon, koska se on haitaksi kansantaloudelle. Esimerkiksi harmaa talous olisi helpompi kitkeä, jos kaikki rahaliikenne olisi sähköistä. Käteisraha on poissa kierrosta, se ei kasva korkoa eikä sitä lasketa kenenkään omaisuudeksi ennen kuin se taas kirjataan sähköisesti jonkun tilille.

Pyh, sanon minä! Ei minua haittaa, jos yritykset eivät voi pariin päivään tuottaa voittoa minun rahoillani. Koen sitä paitsi paperi- ja metallirahan luotettavammaksi kuin muovisen: seteli ei säpsähdä sähkökatkoksesta tai pankkien tietojärjestelmien tukoksista, ja onpa se vielä korttia nopeampikin maksuväline. Lisäksi arvostan käteisen anonymiteettiä. Kukaan ei voi seurata, mihin juuri minä kahisevani ja kiliseväni kulutan. Ja jos joskus joudun lähtemään maanpakoon, ainakaan rahankäyttöni perusteella minua ei voi jäljittää.

Käytätkö sinä mieluummin korttia vai käteistä?

Mainokset

6 thoughts on “Käteisrahan kauneus

  1. Vuosikausia tuli käytettyä lähes yksinomaan korttia. Ja huomasin myös saman mistä kirjoitit, tunnuslukua näpytellessä ei tule katsottua minkä verran rahaa tulee kaupalle siirtäneeksi. Aloimme laittaa taloutemme menoja ylös huhtikuun alusta alkaen. Lopputulos oli järkyttävä. Teimme suunnitelman minkä verran ruokaan saa mennä rahaa viikossa, ja päätimme jatkossa nostaa tuon summan käteisenä ja maksaa kaupassa oikealla rahalla. Ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen (!) minulla on edes alkeellinen käsitys siitä mitä mikäkin maksaa. Alkaa konkretisoitua, että kaikki maksaa enemmän kuin uskoisikaan. Kortilla maksaessa kaiken hintaa ei tule mietittyä ollenkaan niin paljon, kuin jos kaupassa pitää olla tarpeeksi käteistä rahaa mukana ostosten maksamiseen.

    • Minäkin nostan aina tietyn summan, jonka on tosin riitettävä koko kuukaudeksi (hätätilanteessa olen valmis joustamaan; en rankaise itseäni tarpeettomasta tuhlailusta näkemällä nälkää). Lisäksi kerään kuitit ja tarkastan ne kerran kuussa. Joskus järkytyn, mutta sitten ainakin ensi kuussa muistaa olla tarkempi ostoksistaan.

      Kaikkein hauskinta (sanan laajassa merkityksessä) on mennä kauppaan loppukuusta, kun kukkarossa on enää viisi euroa ja viisitoista senttiä. Sillä sitten pitäisi onnistua loihtimaan muutamaksi päiväksi jotain syötävää. Todellakin tulee tietoiseksi hinnoista, kun laskee senttejä ja miettii, ostaako neljä perunaa vai viisi. Koen kieroutunutta nautintoa onnistuessani tässä missiossani. 😀

  2. Minä taas tuhlailen helpommin, kun on käteistä. Nimenomaan siksi, etteivät menot jää ylös mihinkään! On ärsyttävää katsella tiliotteella useita pieniä ostoksia. Jos käteistä sattuu olemaan, kukkaron nyörit ovat löysemmällä, enkä jälkeenpäin edes muista, mihin rahat ovat menneet. Muovirahaa on helpompi seurata, mistä ostin, kuinka paljon ja montako kertaa.

    • Aika jännä, että sinulla se menee noin päin! Mutta ihan loistavaa, että olet kortteihin siirtymällä saanut hillittyä tuhlailua.

      Itse tahdon tietää aika tarkkaan, mihin rahat ovat menneet. Ruokakaupassakin kun saatan tehdä vaikka mitä typeriä heräteostoksia. Ymmärrän, etteivät kaikki jaksa plärätä kuitteja. Minä kuitenkin tykkään tarkistaa niistä aina
      jälkikäteen, mihin rahat oikeasti ovat viime kuussa menneet, ruokaan vai vaikkapa suklaaseen.

  3. Vastataan vaikka vanhempi postaus 🙂 Itse lipsun rahankäytössä helpommin jos minulla on käteistä. Ne rahat kun ovat jo pois tililtä, eikä niistä jää samalla tavalla jälkeä. Lompakon pohjalla olevat kolikot eksyvät helpommin työpaikan välipala-automaattiin tai niillä tarttuu helpommin jotain mukaan alekorista, kun se summa kerran on siinä eikä se ole tililtä pois.

    Kortilla maksettaessa kaikesta jää jälki, ja verkkopankista on myöhemmin helppo katsoa montako euroa mihinkin puljuun on tullut käytettyä. Itse en tykkää säilytellä kuitteja, niin automaattinen sähköinen listaus on paljon helpompi. Minulla kun on harvemmin tarvetta tietää tarkalleen mitä kaikkea kaupoista on tullut tarttuneeksi mukaan, yleensä kuukausitasolla riittää että näkee montako kertaa sitä on eksynyt kirjakauppaan/jätskibaariin ja paljonko rahaa muihin tämmöisiin humputuksiin on mennyt.

    Itsellä on myös useampi tili, ja siirrän aina palkkapäivinä osan rahoista säästötileille jemmaan. Kortilla pystyykin käyttämään vain niitä rahoja, mitä kuukauden aikana sopii käyttää. Isompiin ostoksiin raha täytyy siirtää käyttötilille erikseen. Yleensä muistan aika tarkkaan ulkoa käyttötilin saldon, ja jos se unohtuu se on aina helppo tarkistaa. Minulla on myös käytössä e-possupalvelu, eli joka kerta kun käytän korttia tietty summa siirtyy samantien säästötilille. Jos siis sorrun käyttämään korttia liian usein, tili tyhjenee entistäkin nopeampaa – osin tosin säästöön.

    • Ihanaa, että olet löytänyt blogin! Eikä haittaa, vaikka kommentoi vanhempiin teksteihin, yhtä lailla tykkään lukea näkökulmia niihinkin 🙂

      Kolikot ovat minullakin vähän sellaisia, että ne polttavat taskussa ja kuluvat helposti johonkin suklaapatukkaan tai muuhun. Pyrin pitämään kolikot minimissä laskemalla kassalla setelin päälle hiluja niin, että saan mahdollisimman isoa takaisin (tämä on minulle huvia, saan käsittämätöntä nautintoa, jos onnistun saamaan peräti pelkkää seteliä takaisin! :D).

      Olen kyllä pohtinut, että voisin jonkin aikaa kokeilla kortin käyttöä esimerkiksi ruokaostoksissa. Ruokaan minulla nimittäin menee kuukausittain aika lailla vakiosumma (suhteellisen pieni sellainen), eikä sitä tarvitsisi oikeastaan edes tarkkailla. Monet ovat tuoneet kortilla maksamisen hyviä puolia esiin, ja onhan se tavallaan minimalistisempaakin.

      Tuo e-possusysteemi kuulostaa kauhean hauskalta ja näppärältä säästämistavalta! Se varmasti vähentää turhia pikkuostoksia, jos on pelkkä kortti käytössä.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s