Läppärilakon loppulätinät

Ihanaa, olen saanut rakkaan läppärini takaisin käyttööni! Viikko meni yllättävän nopeasti ja kivuttomasti. Alla kerron tiivistetysti tietokonelakkoni tuloksista.

Miltä tuntui?

Oli haikea ja ontto olo, kun akku tyhjeni ja jouduin hyvästelemään tietokoneen viikoksi. Mitä ihmettä nyt tekisin? Hävetti huomata, että tietokone tuntui läheiseltä ystävältä, jonka nyt menetin. Keksin kuitenkin nopeasti tekemistä ja tapasin oikeita, eläviä ystäviäni pikseleiden sijaan. Ensimmäisinä päivinä olin levoton ja kaipasin nettiä, mutta loppua kohden lakko helpottui enkä edes ehtinyt tai muistanut ajatella dataamista.

Mitä tein?

Viikon aikana oli aikaa vaikka mille. Tein kämpässäni melko perinpohjaisen kevätsiivouksen, kuntoilin ahkerammin kuin pitkään aikaan, tapasin kavereita ja vietin runsaasti aikaa ulkosalla nauttien kesäisestä säästä, luin kirjaa ja omistauduin soittoharrastukselleni. Oli paljon tuotteliaampi olo kuin ennen, mutta kuitenkin rento ja kiireetön. Joka päivä kuudenteen päivään asti kävin kurkkaamassa sähköpostin ja facebookin joko kirjastossa, kaverin luona tai jonkun älypuhelimella. Seitsemäntenä päivänä pysyin irti niistäkin.

Mitä opin?

Tietokone on hirveä aikasyöppö. Sen äärellä saa tapettua pelottavan paljon aikaa ilman, että ajankäyttö on millään tavalla kehittävää tai loppujen lopuksi edes palkitsevaa. Totesin, että ihmisten kanssa on paljon mukavampi jutella kasvokkain kuin näppäimistön välityksellä. Toki facebook on kätevä yhteydenpitoväline kaukana asuvien tuttujen kanssa, mutta todellisuudessa juttelen tsätissä eniten sellaisten ihmisten kanssa, jotka asuvat ihan lähellä. Miksi en siis menisi moikkaamaan heitä paikan päälle?

Huomasin myös, miten paljon helpompi on mennä ihmisten aikoihin nukkumaan, kun tietokone ei yritä houkutella minua valvomaan. Ehkä jännittävintä on se, miten energinen olo minulla on ollut. Päämäärätön nettisurffailu on helppo ja houkutteleva tapa rentoutua pitkän päivän jälkeen, mutta sisäiset akkuni latautuvat tehokkaammin ihan toisella tavalla: tekemällä asioita, joista oikeasti nautin ja jotka tekevät hyvää niin henkiselle kuin fyysisellekin terveydelleni.

Mitä nyt?

Voisin oikeastaan jatkaa datailulakkoa vielä pidempäänkin, tosin en ihan yhtä ehdottomana. Tietokone on tärkeä työkalu, jolla hoidan monia päivittäisiä asioitani, ja siksi on käytännöllistä, että voin käyttää sitä tarvittaessa. Otettuani etäisyyttä entiseen parhaaseen kaveriini olen kuitenkin tajunnut, että elämä tapahtuu ruudun ulkopuolella. Tiedän nyt, että kykenen koneen kohtuukäyttöön. Minun on vain asetettava itselleni rajat ja maltettava sammuttaa tietsikka, kun olen hoitanut asiani. En siis vie laturia takaisin kellariin, ellei tilanne sitä uudelleen vaadi. Jatkossa kysyn itseltäni ennen koneen avaamista, onko se oikeasti tarpeellista vai yritänkö vain turruttaa sillä tylsyydentunteeni. Mietin, voisinko tehdä jotain muuta sen sijaan.

Mainokset

4 thoughts on “Läppärilakon loppulätinät

  1. Kirjoitit tietokoneen käytön hyvistä ja huonoista puolista kovin tuttuja asioita. Juuri vastaavia asioita koin, kun vähensin radikaalisti television katselua. Kaikki kirjoittamasi, joka sopii television katseluun, oli kuin omasta elämästäni. Nopeasti tajusi miten paljon aikaa televisio oli oikein vienyt, kun yhtäkkiä aikaa oli vaikka mihin.

    Itse en kuluta aikaa tietokoneella kovin paljon. Tietokonetta osaan käyttää niin, että se palvelee minua, televisiota en osannut. Mikähän saa ihmiset niin helposti kommunikoimaan lähelläkin olevien ihmisten kanssa koneen välityksellä, kun voisi tavata ihan oikeastikin, kasvotusten? Minusta yhteydenpito jonkin laitteen välityksellä on varsin huono korvike oikealle tapaamiselle. Paitsi jos tavatessa ihminen roikkuu kaiken aikaa kiinni jossakin laitteessa…

    Nykyaikana kaikenlaisia virikkeitä ja ärsykkeitä on niin paljon, että onhan siinä temppunsa miten kaiken sen kanssa eletään. Joku luovii paremmin, toinen – kuten vaikka minä – huonommin. Onneksi elämästään voi karsia pois kaiken aivan turhan, ja keskittyä olennaiseen. Joidenkin asioiden rajoittamistakin joutuu opettelemaan jos kokonaan luopuminen on mahdotonta.

    • Ajattelinkin, että tätä lakkoa voisi soveltaa mihin tahansa ruutuun, televisioon, tietokoneeseen, älypuhelimeen tai pelikonsoliin. Mahtavaa, että olet päässyt irti televisioriippuvuudesta.

      On todella sääli, että ihmiset valitsevat ”helpomman” tavan kommunikoida. Kun vain kirjoittaa viestejä, tärkeimmät ja parhaat osat vuorovaikutuksesta jäävät kokonaan käyttämättä, kuten toisen läheisyys, katsekontakti, kehonkieli, äänenpainot jne. Toki nykyajan laitteet ovat käteviä, mutta toivoisin, että ne eivät syrjäyttäisi luonnollista kanssakäymistä kokonaan.

  2. Pitäisi ehdottomasti kanssa kokeilla tuota tietokoneajan rajoittamista. Mitä kaikkea mukavampaa säästyneellä ajalla voisikaan tehdä…

    Blogissamme on sinulle ja ajatuksia herättävälle blogillesi pieni tunnustus. Vähän kyllä pelkään, että tunnutus ei ehkä ole mieleesi, koska yrität karsia elämästäsi ”turhia” asioita. Mutta tämä siitä seuraa, kun kirjoittaa mielenkiintoisia juttuja 😉

    • Suosittelen kyllä tietokonelakkoa! Voi kiitos, tunnustus todella lämmittää mieltä, ja on ihana kuulla, että tykkäät blogistani. Aineettomat ”lahjat” ovat parhaita 🙂

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s