Epätäydellisyyden tavoittelua

Tuulia kirjoitti hiljattain Minimalismin ilo -blogissaan omasta täydellisyyteen pyrkimisestään. Aihe on pyörinyt minullakin mielessä jo pitkään, joten jaan nyt omia ajatuksiani ja kokemuksiani.

Olin koulussa se kympin tyttö, ärsyttävä mukakaikkitietävä hikipinko, jonka maailma romahti, jos kokeesta tuli vain kahdeksikko. Olin se painoaan pakonomaisesti tarkkaileva hoikka nuori, joka halusi olla vielä laihempi. Olin se itselleen kunnianhimoisia tavoitteita elämän jokaisella osa-alueella asettava suorittaja, joka ei osannut antaa itselleen anteeksi epäonnistumisia. Kaiken piti olla täydellistä, jotta kelpaisin itselleni ja, luulin, myös muille.

Mistä moinen asenne lienee lähtenyt, en tiedä. Eivät vanhemmat minulta koskaan kohtuuttomuuksia vaatineet. Ehkä osasyynä on se, että olen aloittanut koulun vuotta tavallista aikaisemmin, ja olen alusta asti kokenut tarvetta osoittaa, että pärjään yhtä hyvin ja jopa paremmin kuin muut. Kymmenen vuoden klassisen musiikin harrastaminen on ollut omiaan lisäämään virheiden pelkoani, eikä median välittämien epätodellisten kauneus- ja elämänihanteiden vaikutusta nuoreen epävarmaan ihmiseen voi kiistää. Ketään tai mitään en syytä, pohdin vain asioiden yhteisvaikutusta.

Virheettömyyteen pyrkiminen on raskasta. En tiedä, miten jaksoin sitä koko pienen elämäni aina lukion loppuun asti. Välillä tekikin tiukkaa: olen nuorempana kärsinyt ajoittain pitkistä unettomista kausista, jatkuvasta ahdistuksesta ja mahdollisesti masennuksestakin. Paitsi itselle, suorittaminen on raskasta myös ympärillä oleville ihmisille. Moni ystävyyssuhteeni on kärsinyt siksi, että ystäväni ovat kokeneet minun pitävän heitä huonoina tai tyhminä tai rumina tai paksuina, kun olen ollut sitä mieltä itsestäni. Oikeasti en koskaan ollut niin kriittinen muita kuin itseäni kohtaan. En vaatinut muilta niin paljon kuin itseltäni enkä kiinnittänyt muiden virheisiin niin tarkkaa huomiota kuin omiini.

Olen pikku hiljaa oppinut sietämään epätäydellisyyttä itsessäni. Vaikka suhteeni ruokaan ei vieläkään ole neutraali, osaan hyväksyä itseni normaalipainoisena. Jazz-musiikkiin tutustuttuani olen oppinut heittäytymään ja todella nauttimaan musiikin tuottamisesta, huolimatta mahdollisista virheistä. Improvisointi on yhä pelottavaa, mutta kynnys siihen on laskenut hurjasti. Yliopisto-opiskelun aloittaminen on rysäyttänyt minut lopullisesti maan pinnalle. Vitoslinja ei yksinkertaisesti ole realistinen tavoite, kun vaatimukset ovat niin suuret. Riittää, että pääsee kursseista läpi. Ensimmäisten järkytysten jälkeen olen jo tottunut iloitsemaan kolmosesta tai jopa rimaa hipovasta ykkösestä. Jos joskus sattuu tulemaan vitonen, onkin jo juhlan paikka, ja riemuitsen siitä aidosti.

Suuren avun virheiden sietokyvyn kehittämiseen olen saanut minimalistisesta elämänasenteesta. Voisi kuvitella, että minimalismi olisi omiaan lisäämään neuroottista perfektionismia. Pyrkimys omistaa mahdollisimman vähän tavaraa on eräänlaista täydellisen tilan tavoittelua. Oman kokemukseni mukaan minimalismi on kuitenkin ennemminkin mahdollistanut epätäydellisyyteen tyytymisen, tai ainakin sen sietämisen. Tavaran vähentämisen prosessi on hidas, eikä se ole koskaan valmis, sillä ovesta kävelee jatkuvasti lisää uutta roinaa sisään. Elämäntapojen muuttaminen ei ole helppoa, vaan takaiskuja sattuu kaikille. Niistä ei pidä liikaa soimata itseään ja lannistua. Ennen kaikkea on lopetettava itsensä vertaaminen muihin ja löydettävä se, mikä on itselle sopivasti.

Täydellisyys on oikeastaan paradoksi. Se on ihanteellinen tila, jota ei koskaan voi saavuttaa. He, jotka vaikuttavat täydellisiltä tai vaativat itseltään ja muilta virheettömyyttä, ovat usein myös ihmisten kateuden ja jopa vihan kohteita ja sisältä aika hajalla – eivät siis loppujen lopuksi niin täydellisiä. Ehkä hyvä tavoite olisikin pyrkiä epätäydellisyyteen. Asettaa rima niin alas, että sen voi ylittää reilusti. Nauttia siitä, että oma aikaansaannos kaikkine virheineen on riittävän hyvä. Nauraa lähes täydelliselle katastrofille ja yrittää uudestaan. Todeta, että kelpaan, vaikken ole täydellinen.

Mainokset

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s