Kyseenalaistan itsestäänselvyyksiä

Sisustuslehdet ja televisiosarjat ovat antaneet selkeän kuvan siitä, millaiselta tavallisen kodin pitäisi näyttää. Koska tavallinen on mielestäni tylsää ja tykkään aina vähän kapinoida, olen luopunut tai jättänyt kokonaan hankkimatta asioita, joita pidetään itsestäänselvinä mutta joita en koe tarvitsevani.

Televisio. Monille telkkari on kodin ykköshankinta, ja siihen satsataan satoja euroja. Yksin asuville siitä voi olla seuraa ja se voi lievittää yksinäisyyttä, pariskunnille ja perheille se voi olla yhteisen ajanvieton väline. Minulle se on turhake, energia- ja aikasyöppö, kaupallisuuden ruumiillistuma sekä luovuuden tappaja. En kuitenkaan ole luopunut kaikista televisiosarjoista enkä elokuvista. Joskus menen kaverin tai vanhempieni luo katsomaan telkkaria, joitakin sarjoja seuraan netissä.

Sohva. Koska ei ole telkkaria, en koe sohvaakaan tarpeelliseksi. Useimmiten istun pöydän ääressä tai löhöän sängyllä. On minulla nojatuolikin, mutta yleensä käytän sitä vain öisin päiväpeiton (ja laiskuuden iskiessä puolipitoisten vaatteiden) säilytyspaikkana. Jos tulee vieraita, istumapaikat eivät välttämättä riitä, mutta lattiallakin voi istua. Tarkoituksenani on hankkia patja tai tyynyjä, jottei pylly puutuisi ja jäätyisi parketilla istuessa.

Kahvinkeitin, leivänpaahdin sekä muut keittiön yhden tarkoituksen koneet. En juo kahvia, enkä aio vieraita varten keitintä ostaa. Teetä juon kuitenkin usein, minkä vuoksi omistan vedenkeittimen. Monet keittiölaitteet ostetaan sen kummemmin tarpeellisuutta miettimättä vain, koska sellainen on tapana olla joka kodissa. Itse mietin tarkkaan muuttaessani omilleni, mitä laitteita ja välineitä tarvitsen, ennen kuin ostin mitään. Loppujen lopuksi kävi niin, ettei melkein mitään uutta edes tarvinnut ostaa; perusvälineillä pärjää pitkälle, ja niitä sain riittävästi (liikaakin) vanhempieni nurkista ja ylioppilaslahjaksi.

Pölynimuri. Ekologinen, hiljainen ja pieneen tilaan menevä vaihtoehto imurille on moppi. Nykyaikaiset mikrokuitumopit ovat oikeasti hyviä, eikä lattiaa kuuraillessa tule sellainen olo, että pesen likaista lattiaa likaisella vedellä. Pölynimuri toki imaisee helposti pölyt hankalistakin nurkista, mutta toisaalta tuntuu, että se myös levittää tomua ilmaan. Lisäksi mopissa ei ole ärsyttävää johtoa, joka sotkeutuu ja rajoittaa liikkumista.

Hiustenkuivain ynnä muut hiuslaitteet. Arvostan kauneudenhoidossa luonnollisuutta (lue: olen laiska), joten en käytä aamuisin aikaa hiusteni laittamiseen kuin korkeintaan viisi minuuttia. Annan hiusten ilmakuivua, harjaan ne ja laitan parilla pinnillä ja ponnarilla kiinni. En käytä kuumia laitteita, koska pelkään niiden vaurioittavan hiusta. En myöskään viitsi läträtä muotoilutuotteilla, sillä ne saavat hiukset likaantumaan nopeammin ja ärsyttävät herkkää ihoani.

Kirjahylly. En saa erityisen suurta nautintoa kirjojen omistamisesta. Lapsuudenkodissani on vielä joitain vanhoja kirjojani (jotka aion käydä läpi ja myydä/lahjoittaa pois), mutta omaan kämppääni en ole tuonut yhtään opusta. Pidän toki kirjojen lukemisesta, mutta annan kirjaston säilyttää niitä puolestani. Onneksi yliopistossa ei tarvitse hankkia itselleen kurssikirjoja, vaan kaiken saa lainattua. Lukiossa meni nimittäin hermot loputtomiin kirjapinoihin joka nurkassa.

Auto. Harvalla opiskelijalla on omaa autoa, mutta erityistä minun kohdallani lienee se, etten aio tulevaisuudessakaan hankkia nelipyöräistä. Myönnän, että ei sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Saatan tulevan ammattinikin takia joutua hankkimaan auton, mutta toivon, ettei niin käy. En nimittäin millään muotoa pidä ajamisesta: se on stressaavaa ja saastuttavaa, ja olen oikea tohelo ratin takana. Perheen painostuksesta olen hapuillen hakkinut ajokortin (kolmas inssi toden sanoo!), mutta kuljen aina mieluiten kävellen, pyörällä tai bussilla.

Listaa voisi vielä jatkaa, mutta nämä ovat ensimmäiseksi mieleen tulevat ja ehkä merkittävimmät asiat, joita en koe sosiaalisesta paineesta huolimatta tarvitsevani. Mistä sovinnaisesta esineestä tai asiasta sinä olet luopunut tai voisit luopua?

Mainokset

17 thoughts on “Kyseenalaistan itsestäänselvyyksiä

  1. Hyvä teksti jälleen. Listallasi olevista asioista vain pölynimurista en tinkisi, kaksi kissaa pitävät imurin tarpeellisena. Vedenkeittimen sijaan voisin käyttää myös kattilaa liedellä, mutta sähkönkulutuksen kannalta se ei ole järkevää. Taloudestamme löytyy auto, televisio ja sohva, ja jokaisesta voisin luopua. Tuo television ja sohvan yhteys on käynyt selväksi, kun emme avaa televisiota juuri koskaan. Sohvan käyttökin jää selvästi vähemmälle. Eipä siinä vierekkäin samaan suuntaan katsoen ole kovin mukava jutella. En ole vielä törmännyt sohvaan, jossa olisi hyvä istua, ne tuntuvat olevan röhnöttämistä varten. Siitä selkäni ei pidä.

    Itse en hankkinut ajokorttia aikoinaan. En aikonut sitä tarvita, enkä ole tarvinnut. Olen asunut joko kaupungeissa, joissa joukkoliikenne toimii tai joissa kaupungin voi ottaa haltuun kävellen tai pyörällä.

    Olisinpa ollut nuorena yhtä fiksusti ajatteleva kuin sinä. Olisin säästynyt suurelta vaivalta ostamisen ja myöhemmin tavaran vähentämisen kanssa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 😉

    • Kiitos kommentista! Tuo imuri on kyllä monelle ehdoton. Lapsuudenkodissani meillä oli lemmikkejä, ja vaikka ne eivät koskaan päässeet vanhaan huoneeseeni, siellä oli pakko aina imuroida, sillä karvat kulkeutuvat väkisin ihan kaikkialle. Nyt oma kotini on karvaton, ja moppi riittää.

      Olen kyllä iloinen, että olen löytänyt minimalismin näin varhain, ennen kuin olen viisikymppinen ja kaapit sekä autotalli täynnä roinaa. Ei se silloinkaan myöhäistä olisi, mutta nyt on helpompi aloittaa.

  2. Mielenkiintoinen blogi sinulla, jään seuraamaan!
    Mulla löytyy noista ylläolevista telkkari, kahvinkeitin, vanha imuri joka toimii 50% ajasta ja kirjahylly 😀 Kirjahylly on ihan must, koska tykkään ostaa hyviksi havaittuja kirjoja joita tulen lukemaan monta kertaa.

    Mistä voisin luopua? Hmm. No, ainakin auton voisin olla hankkimatta. Riippuu vähän, muutanko joskus jonnekkin metsän keskelle missä ei mene busseja 😀 Ja hiustenkuivaaja on ihan turha myös. Enkä tajua kaiken maailman vedenhapotuskoneita tai jäätelökoneita tai vohvelirautoja tai jalkakylpyjä. Niitä ilman selvinnen myös!

    • Kiva, että kiinnostuit blogistani!

      Mukavaa saada kommentteja, koska juuri niistä huomaa, miten eri ihmiset kokevat eri asiat tarpeellisiksi ja tarpeettomiksi. Olen ihan samaa mieltä noista keittiöhärpäkkeistä. Viimeisin kohtaamani hömpötys on muffinsikone. Siis laite, jolla voi paistaa vain ja ainoastaan muffinseja. Ihan kuin tavallinen uuni ei kävisi siihen ja moneen muuhunkin tarkoitukseen mainiosti. Saisi olla aikamoinen muffinssimonsteri, jotta kyseinen laite oikeuttaisi paikkansa keittiössä.

  3. … Mutta etkö koskaan kaipaa kirjoja, joita ei saa kirjastosta? Joko niin vanhoja, tai sitten ulkomaisia kirjoja? Kirjastosta -joka on hieno laitos- ei kuitenkaan saa ihan kaikkea.

    • Hyvä huomio; kirjasto ei tosiaan ole kaiken kattava laitos. Oman alueeni kirjasto on kuitenkin iso, ja sen valikoima on niin laaja, että on vaikea kuvitella tilannetta, jossa en löytäisi sieltä mitään lukemisen arvoista. Tykkään lukea ulkomaisia kirjoja alkuperäiskielellä (niillä kielillä, joita osaan), ja onnekseni kirjaston tarjonta myös näiden opusten kohdalla on monipuolinen. Jos haluan jonkin tietyn kirjan, jota tässä kirjastossa ei ole, se saattaa olla tilattavissa jostain toisesta kirjastosta pientä maksua vastaan.

      Olen joutunut pariin otteeseen ostamaan kirjoja, juurikin ulkomaista kirjallisuutta sekä pääsykoekirjoja. Minulla ei ole tapana lukea kirjoja toistamiseen, vaikka olisinkin niistä nauttinut. On niin paljon muitakin hyviä kirjoja, joita haluaisin lukea. Ongelmaksi ostetuissa kirjoissa muodostuu siis se, että en halua säilyttää niitä itselleni. Osan ostamistani kirjoista olen saanut myytyä, osa lojuu vielä lapsuudenkodissani. Todennäköisesti lahjoitan ne jonnekin tai hyödynnän bookcrossing-liikettä, jos ne eivät mene kaupaksi. Onneksi sähköiset kirjat yleistyvät (niin paljon kuin rakastankin konkreettisen kirjan pläräämistä). Jos on pakko ostaa teos itselleen, ei tarvitse murehtia fyysisen kappaleen loppusijoituspaikkaa.

  4. Hei!

    Tämä on jo hieman vanhempi postaus, mutta oli pakko kommentoida kun osui niin ytimeen tämä. Minä olen samanlainen kyseenalaistaja; ei löydy sohvaa, televisiota (tietokonee ajaa aivan saman asian) eikä autoa. Kirjahylly on, mutta sen haluaisin vaihtaa pienempään. Kahvinkettimenä toimii mutteripannu, joka on liedellä lämmitettävä, joten on kätevä säilöä ja lisäksi sillä tulee maailman parhaat kahvit.

    Pölynimuria olen nyt kuitenkin joutunut harkitsemaan. Ennen minulla oli kaksi vanhaa räsymattoa, mutta nyt vaihdoin vanhemmiltani saatuun isompaan mattoon. Räsymatot pysytin vielä yksin ravistelemaan, mutta tämä uusi matto on niin iso, etten sitä voi yksin putsata, Miten sinä olet tämän matot+pöly-ongelman ratkaissut?

    Niin ja vielä yksi laite jonka puutetta kaikki aina ihmettelevät: mikro. Aivan hyvin pärjään ilmankin!

    • Ihanaa, että vanhojakin tekstejä luetaan ja kommentoidaan!

      Kodissani ei oikeastaan ole mattoja. Eteisessä on yksi pieni räsymatto estämässä kuran kulkeutumisen sisälle. Lisäksi kylppärin kaakelilattian ja aamuvarpaiden väliin olen hankkinut pienen mattosen. Ne on helppo käydä pudistelemassa. Minulla ei siis valitettavasti ole ratkaisua ongelmaasi. Ehkäpä jättimattokodeissa imuri on lopulta tarpeellinen kapistus.

      Arvostan mikrottomuutta, mutta en silti luovu omastani. Säteily ja ruuan rakenteen muuttuminen kyllä hirvittävät, mutta yhden hengen taloudessa mikron helppous ja nopeus houkuttelevat liikaa. Aamupuuro keittyy parissa minuutissa ilman vahtimista ja yksittäiset päivällisannokset lämpiävät kätevästi ja nopeasti. Lieden käyttäminen ja ylimääräisen kattilan likastaminen yhden annoksen vuoksi tuntuu turhalta. On mielenkiintoista, miten itsestäänselvyydeksi mikro on muodostunut lyhyessä ajassa. Ennen kaikki ruoka tehtiin ja lämmitettiin liedellä. Mikro toki nopeuttaa arkea jonkin verran, mutta ehkä ei kuitenkaan niin merkittävästi kuin luulemme.

      Minua kiinnostaisi lukea pidempikin postaus mikrottomuudesta, jos vaikka olisit sellaista kirjoittamassa blogiisi! 🙂

      • Itse en elä ilman mikroa sen takia, että pelkäisin sen muuttavan ruokaani jotenkin (vaikka varmasti sillä jotain vaikutusta on) ja kyllä mikro on monesti käteväkin kapistus (esim. töissä ruokatauolla). Oma mikrottomuuteni on jotenkin kummallisesti syntynyt, olen aiemmin ehdottomasti halunnut mikroa. Vanhemmillani ei koskaan ole mikroa ollut (lähinnä koska isäni kyllä uskoo laitteen tekevän vaikka mitä ruuan lämmittämisen ohella :P) ja heidän luona asuessani yritinkin laitetta saada kinuttua siinä kuitenkaan onnistumatta. Myöhemmin asuessani kimppakämpissä joissa mikro oli valmiina, käytin sitä kyllä mutta todella vähän verrattuna kämppiksiini.

        Joitakin vuosia sitten ensimmäiseen omaan kämppään muuttaessani mikro itse asiassa oli ostoslista ykkösenä… Kunnes huomasin että keittiöni oli pieni ja vanhanaikaisesti varusteltu etenkin pistorasioiden osalta. Joten joko olisin joutunut käyttämään suurimman osan lieden viereisestä laskutilasta (jossa ainoat keittiön pistokkeet ovat) mikron sijoittamiseen tai sitten virittelemään jonkinlaisen jatkojohtokauheuden saadakseni mikron toiseen paikkaan. Kolme vuotta mennyt ilman mikroa ja vaikeudetta 🙂

        Tässä nyt siis selitys ratkaisulleni. Blogia minulla ei (ainakaan toistaiseksi) ole. Innokkaana lukijana jatkan täällä!

        • Kiva että olet löytänyt tänne ja jopa viihtynyt!

          Kiitos hauskasta tarinasta. Asuntoni keittokomerossa on mikronmentäväksi suunniteltu hylly, jonka sitten täytin asianmukaisesti. Ehkä minäkin jättäisin mikron pois, jos se ei keittiööni järkevästi mahtuisi. Toisaalta mikron ansiosta tiskipöytä pysyy tyhjempänä, kun ei tarvitse jatkuvasti liata kattiloita ja pannuja.

          Käytän mikroa päivittäin, ja koen sen käytännölliseksi yhden ihmisen ruuan lämmitykseen. Olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla, miten pärjäisin ilman. Ehkä pidänkin jossain välissä mikrottoman kuukauden (tai edes viikon) ja selvitän, onko se mikro sittenkään oikeasti niin ehdoton kuin luulen.

  5. Tulin vain huikkaamaan, että kirjoitin juuri imurista ja julkaistuani tekstin muistin, että olit kirjoittanut samasta asiasta. Tekstisi siis ehkä oli taustalla alitajuisena inspiraationa.

    Minäkin kyseenalaistan itsestäänselvyyksiä, mm. nuo samat kuin listassasi. Sohvaa kuitenkin kaipaan. Oli ihanaa ylellisyyttä, kun minulla kerran sellainen oli.

  6. Täälläkin yksi myöhäisherännäinen kommentoija, ja muuten myöskin mikroton. En ole koskaan omistanut mikroa, vaikka lapsuuskodissa sellainen oli/on. Enkä aio mikroa koskaan ostaakaan, koska pärjään hyvin ilmankin enkä halua keittiöön yhtään ylimääräistä laitetta. Onneksi puoliso on samaa mieltä ja kierrätti oman mikronsakin pois siinä vaiheessa, kun muutimme yhteen.

    Kirjahyllyä minulla ei myöskään ole, enkä tarvitse, koska en halua omistaa kirjojakaan. Telkkaria ei ole eikä toivottavasti tulekaan – tietokoneen näyttö ajaa meilläkin telkkarin aseman.

    Mutta, aika monta tekstissä lueteltua asiaa meiltä kyllä löytyy… sohva, kahvinkeitin. pölynimuri, hiustenkuivain, auto. Sohvasta pidän, kahvinkeitinkin on tarpeellinen, hiustenkuivaimellekin on harvakseltaan käyttöä – onneksi kuivain on pienikokoinen ja helposti säilytettävä eikä mikään järjettömän iso tykki, kuin nykyisin uusien näkee monesti olevan. Pölynimuria inhoan sekä käyttää että säilyttää mutta haluan, että lattialla on mattoja …mutta en halua joka siivouskerta kantaa niitä ulos. Tulos: imuri lienee siis tarpeen ainakin toistaiseksi. Olen kuitenkin järjestänyt siivouskaapin niin, että imuri on mahdollisimman kätevä ottaa esille ja laittaa paikoilleen.

    Mutta auto! Hillitön rahareikä ja säännöllinen huolenaihe, mutta pikkukaupungissa asuvalle ja helppoa liikkumista arvostavalle välttämätön paha. Onneksi sentäs edes pidän autolla ajamisesta, ja onneksi auto on yleinen pieni malli ja pienikulutuksinen, joten kustannukset eivät sentäs ole niin suuret kuin pahimmillaan voisivat olla.

    Paljon on kyllä varmasti sellaista, mitä ei kulutuskriittisyydessään / minimalismissaan ole tullut hankittua tai mistä on luopunut, mutta mikä olisi monelle itsestäänselvyys. Ekana tulee mieleen ainakin isonäyttöinen älypuhelin: kuuluvat hajoavan helposti. Tulostimestakin luovuttiin tarpeettomana ja liikaa tilaa vievänä.

    • Kiva, että kommentoit!

      Tässä keskustelussa tulee tosi hyvin esille se, miten erilaisia tarpeita eri ihmisillä on. Osa eroavaisuuksista riippuu elämäntilanteesta tai asuinpaikasta, osa ihan persoonallisuudesta tai vaikkapa kiinnostuksen kohteista.

      Minullekin älypuhelin on ollut sellainen kapistus, jota en ole kokenut tarvitsevani. Kapulani hoitaa hommansa hienosti. Hiljattain olen tosin alkanut kaivata älypuhelinta siksi, että se yhdistää monta laitetta yhdeksi eri sovellusten avulla. Voi olla, että nykyisen puhelimeni hajottua sorrun sittenkin älypuhelimeen. Minimalismin nimissä. 😀

  7. Televisiosta luopuminen on itselläkin käynyt mielessä. Asuin yli vuoden opiskelukämpässä ilman televisiota, luin kirjoja tosi paljon siihen aikaan, mutta heti kun telkkarin ostin, en ole enää paljon kirjoja lukenut. Televisio vie elämästäni todella paljon aikaa, kun joskus siihen jää tuijottamaan vaikka sieltä ei mitään katsomisen arvoista tulisikaan. Mutta hankalaa on ajatella luopumista, kun kaikilla muillakin on televisio, niin pitää minullakin olla.

    Mikro on toinen juttu josta luopumista olen miettinyt. Vanhemmillani ei ole mikroa ollut koskaan, eivätkä haluakaan, mutta miksi oi miksi menin itselleni tuon kapistuksen aikoinaan hankkimaan, siitä kun ei osaa enää luopua.

    Tavaroita joita en aio hankkia, on ehdottomasti ykkösenä älypuhelin. On todella ärsyttävää kun tulee vieraita käymään, ja sit monilla on se luuri juurtunut käteen kiinni, hankala jutella ihmisen kanssa joka samalla selaa nettiä ja keskittyy puhelimeensa. Mies ehdotti että laitetaan eteiseen kori johon vieraat joutuu laittamaan puhelimensa meillä vierailun ajaksi, toimikohan tuo? 😀

    Ärsyttää tällä hetkellä et on hirvee hypetys noista kapselikahvinkeittimistä. Voin kuvitella että viiden vuoden päästä kierrätyskeskusten hyllyt tulvii noita keittimiä, ihmiset ovat kyllästyneet ja kapseleita keittimiin ei enää saa mistään ostettua..

    • Kiitos kommentista!

      Huomasin joululomalla lapsuudenkodissa käydessäni, miten onnellinen olen ilman telkkaria. Televisio oli siellä koko ajan päällä ja ihmiset istuivat zombeina sen ympärillä. Mainokset huusivat ja tylsät, turhat ohjelmat seurasivat toinen toistaan. Mieluummin olisin pelannut vaikka lautapeliä perheen kanssa kuin yrittänyt kommunikuida sähköisen hälyn yli.

      Minuakin ärsyttävät kapselikeittimet! Turhaa esanssihienostelua ja hirveästi jätettä. Älypuhelinta minulla ei ole, koska olen aiemmin vastustanut moisia vempeleitä. Pikku hiljaa alkanut kallistua älypuhelimen puoleen ja pahoin pelkään, että päädyn sellaisen ostamaan viimeistää sitten, kun kapulani hajoaa. Ihan totta muuten, että kun jotain kerran menee hankkimaan, siitä luopuminen on paljon hankalampaa kuin alun perin ostamatta jättäminen. Siksi ostopäätöksiä kannattaisi harkita tarkkaan.

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s