Luopumisen riemu voittaa haalimisen ilon

Tiedättehän sen tunteen, kun ostaa jotain. Hetken aikaa on ihan taivaissa. Juuri tällaista olen kaivannut. Tämä tekee elämästäni astetta paremman. Nyt olen tyytyväinen – ainakin hetken.

Siihen tunteeseen jää helposti koukkuun. Siksi välttelen uuden ostamista viimeiseen asti. Esimerkkinä voisin mainita  vanhat pakkassaappaani, jotka irvistivät jo todella rumasti (minun oli paikkailtava niitä sisäpuolelta ilmastointiteipillä, jotta jalkani pysyisivät kuivina), ennen kuin vihdoin korvasin ne uusilla. Ja kun sain uudet töppöset käsiini, sieltähän se kihelmöivä innostus taas nousi. Ei kai siitä mihinkään pääse.

Yllättäen koin samanlaisia mielihyvän tunteita heittäessäni vanhat, hyvin palvelleet saapikkaat armotta roskakoriin. Se, että olin käyttänyt jotain loppuun asti, ja nyt sain heivata sen pois elämästäni, oli jollain kieroutuneella tavalla hyvin palkitsevaa. Saman olen todennut luovuttaessani joitain tarpeettomia tavaroitani uusille omistajille. Vaihtokaupassa saan kevyen, tyytyväisen olon, ihan kuin olisin saanut aikaan jotain paljon merkittävämpää kuin raivannut yhden ainoan esineen kodistani. Mahdollisesti ansaitsemani pieni summa käteistä suinkaan latista tunnelmaa.

Usein tavarasta luopumiseen liitetään negatiivisia tunteita, ja puhutaankin luopumisen tuskasta. Olen toki törmännyt tähänkin tunteeseen mutta todennut, että jos jonkin esineen raivaaminen tuntuu pahalta, en selvästikään ole valmis luopumaan siitä vielä. Eikä minun tarvitse. Jotta voi saada onnistumisen kokemuksia, kannattaa aloittaa helposta roinasta. Rumasta maljakosta, jota ei ole koskaan käyttänyt. Vanhentuneesta kosmetiikasta. Kierrätyspaperista. Sietokyky alkaa kehittyä, ja kohta tekee mieli heivata nekin esineet, joihin aiemmin luuli olevansa ikuisesti kiintynyt.

Kun karsimisen tekee itselleen helpoksi, siitä rupeaa nauttimaan. Tämä nautinto ei laimene samalla tavalla kuin ostamisen tuoma mielihyvä, joka kuluu nopeasti pois, kun haalimaansa tavaraan tottuu. Tyhjä tila ilahduttaa jatkuvasti, ja mieliala kohoaa pysyvästi, kun pääsee ylimääräisestä roinasta eroon. Ja kyllä, luopumisen kasvava riemukin koukuttaa, mikä on vain hyvä. Se kannustaa jatkamaan mutkittelevalla minimalismin polulla.

Mainokset

Jaa ajatuksesi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s